PDF Tulosta Sähköposti

Koulu ja katsomusopetus

Pienten koululaisten iltapäivähoito tulee kuntien joko hoitaa itse tai käyttää alihankkijoina muita kuin uskonnollisia yhdyskuntia. Mikäli jotkut kunnat kuitenkin tilaavat iltapäivähoitopalveluja ev.lut. seurakunnilta, kunnan tulee sopimuksen teossa ja valvonnassa erityisesti huolehtia, että hoitopalveluihin ei sisällytetä uskonnollisia menoja ja kasvatusta.

Elämänkatsomustieto (ET) on nyt, elokuussa 2003 voimaan tulleen lain mukaan uskonnottomien perheiden lasten ensisijainen katsomusaine peruskoulussa - niin kuin pitääkin olla. Vasta jos perhe erikseen pyytää, oppilas voidaan sijoittaa enemmistön ”oman uskonnon” opetukseen, joka käytännössä on edelleen varsin tunnustuksellista (UE/UO).

 

Monien kuntien oppilastietolomakkeissa on uskonnonopetukseen pyytäminen tehty helpoksi uskonnottomille vanhemmille. Valintaa uskonnonopetuksen ja ET:n välillä tarjoillaan rastitettavaksi näkyvästi.

Varsinkin tulevien ekaluokkalaisten vanhemmille järjestetyissä esittelytilaisuuksissa rehtorit saattavat myös suullisesti esitellä asiaa varsin vaihtelevasti. ET on koulun oppiaineena yhä alikäytössä, sillä suurin osa kirkkoon ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomista oppilaista ei sitä opiskele.

Monissa kouluissa ET-opetus toimii aivan hyvin, mutta myös kehitettävää riittää.

Uskonnolliset tilaisuudet

Koulujen olisi aikaisempaa paremmin huolehdittava myös siitä, että "kukaan ei ole velvollinen vastoin omaatuntoaan osallistumaan uskonnon harjoittamiseen". Tämä koskee myös päivänavauksia ja koulujen juhlia, joissa uskonnonvapaus ei läheskään aina toteudu. Koulun yhteisiksi tarkoitetut, esim. vuotuisjuhliin liittyvät tilaisuudet (joulujuhla, päättäjäisjuhla) tulee järjestää kaikille osallistujilleen sopiviksi, yhteisöllisyyttä tukeviksi. Uskonnollisesti neutraaleja joululauluja on (www.pro-seremoniat.fi/juhlat/joululaulut.phtml). Suvivirsi voidaan korvata kaikille sopivalla neutraalilla Suvilaululla (www.uskonnonvapaus.fi/lapset/suvivirsi.html).

Oppilaan vanhempien jäsenyyttä kirkkoon tai oppilaan osallistumista koulun uskonnon opetukseen ei saisi kouluissa pitää yleisvaltuutuksena, jonka nojalla oppilaan olisi aina lähdettävä koulun mukana jumalanpalvelukseen kirkossa tai osallistuttava koulussakaan järjestettävään uskonnolliseen ohjelmaan, johon sisältyy hartaus- ja rukoiluttamisosuuksia. Koulun tehtäviin ei pidä ylipäätään kuulua oppilaiden organisoiminen uskonnollisiin seremonioihin. Kasvatus uskonnon harjoittamiseen on ennen muuta kodin asia. Koululaisjumalanpalvelus on aivan eri asia kuin ekskursio, jossa tiedollisesti tutustutaan ev.lut. kirkon toimintaan osana katsomusaineen opetusta.

Päivänavauksissa ev.lut. seurakuntien edustajien säännöllisistä, pahimmillaan jopa jokaviikkoisista vuoroista olisi siirryttävä ulkopuolisten vieraiden käytössä monipuolisuuteen. Erilaisten kansalaisjärjestöjen ja myös kunnan toimielinten edustajien vierailuja kouluissa on paikallaan lisätä niin päivänavauksissa kuin oppitunneilla ja koulun tilaisuuksissa.