Monen uskovan on varmasti vaikea ymmärtää, että elämä ilman tietoa lopullisesta vastauksesta kaikkeen on aivan mahdollista ja usein jopa onnellisempaa ja helpompaa kuin yhteen ainoaan totuuteen sidottu elämä.

Usko yhteen lopulliseen totuuteen tuo mukanaan nimittäin väistämättä myös ajoittain raastavatkin sisäiset epäilykset siitä onko tuo ainoa totuus sittenkään se oikea.

Ateismi ei ole aate, sillä se on vain yliluonnollisten uskomusten puuttumista ja ateisteja on aivan joka junaan. Ateisteilla on kuitenkin useimmiten yksi yhteinen vakaumus: usko siihen, että maailmankäsityksen voi rakentaa vain tieteellisesti tutkitun tiedon varaan.

Brittiläinen tiedemies Richard Dawkins muistuttaa myös bestseller-listoille nousseessa kirjassaan ’The God Delusion’ (suom. nimellä Jumalharha), että maailmalla on juuri tällä hetkellä ihmisiä, jotka haluavat tappaa meidät ja samalla itsensä, vain koska he uskovat kaikkein korkeimpaan ideaan.

Vaikka politiikalla ja sosiaalisilla oloilla on oma merkityksensä, on Richard Dawkinsin mukaan uskonto ylivoimaisesti tärkein selittäjä esimerkiksi itsemurhapommittajien tekojen selittäjänä.

Richard Dawkins korostaa, että vaikka pidämme vuosisataamme järjen vuosisatana, ovat uskonnolliset ääriliikkeet jälleen vahvasti liikkeellä.

Uskontoja ei edelleenkään voida arvioida samalla tavalla kuin muita ideologioita. Kukaan ei kimmastu, jos väittää kommunismia menneisyyteen jäykistyneeksi ja ahdasmieliseksi aatteeksi, mutta jos väittää samaa muhamettilaisuudesta, syyllistyy monen mielestä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Uskonto ei kuitenkaan ole millään tavalla rodullinen tai periytyvä ominaisuus. Se on aivan samalla tavalla opittu ideologia ja ajatusmalli kuin kommunismikin.